SCIFIRUNON ABC: ANTITEESI

Viritän hiirenloukun mustan aukon edustalle.

Esine teki planeetasta elinkelpoisen.
Sitä ennen täällä leijaili pelkkiä kaasuja.
Löydät sen, kun menet vuorelle,
joka kohoaa tuon sumun takana.

Kirjantamosta saa kätevästi esimerkiksi kokoelmaani Siihen mihin tonttu astuu. Kannattaa tilata.

Otteita arvosteluista:

"Suosittelisinkin, että äidinkielen opettajat vilkaisisivat oppitunneille luettavaa etsiessään Sonsterin suuntaan. On varsin vahvistava kokemus ymmärtää - ehkä opettajaakin paremmin - mihin runossa viitataan."
-Henriikka Tavi/ Helsingin sanomat

"Kirjan genrerunoelmat loruvat asiasta ja aihelmasta toiseen mosaiikkimaisen absurdisti. Välillä lukija saa niistä otteen, mutta useimmin ne karkaavat käsityskyvyn tuolle puolen. Yhdelle hölynpölyltä vaikuttava sanatulva saattaa kuitenkin herättää toisessa kokijassa vahvoja tunteita ja ristiriitaisia kuvia — kutkutusta, joka jää mielen perukoille hyörimään."
-Toni Jerrman/ Tähtivaeltaja

"Heti alussa käy ilmi, että Sonster kirjoittaa omaperäisesti. Yhteen runoon mahtuu aiheita, paikkoja, tapahtumia ja henkilöitä laidasta laitaan. Esimerkiksi aloitusruno alkaa velhosta ja haposta, kulkee pianon sisällä asuvan koiran ja pyörätelineeseen juuttuneen norsun kautta tonttuun, jonka lakissa on vain pieni tiuku."
-Eveliina Laurila/ Lumooja

"Sonsterin maailmaan kiteyttää hyvin esimerkiksi ajatus poliisista joka 'ei jahdannut kuristajaa vain koska laki vaati vaan koska halusi/ tehdä tämän käsistä jarrut polkupyöräänsä'".
-Saara Oranen/ Kulttuurivihkot

"Kokoelmassa on hienoa sen nokkeluus ja huumorintaju. Pitemmätkin runot koostuvat erillisistä, löyhästi yhteen liitetyistä sutkauksista tai surrealistisista aforismeista, joista parhaat ovat loistavia: 'Murretaan kuu, polvilumpio, jottei tämä ihana yö jättäisi meitä.'”
-Jarkko Lauri/ Kaltio

Rexin paluu!

Myyrät pystyttivät hautakiven, kuun, kun tappoivat ihmiskunnan viimeksi sukupuuttoon.
Entä minä?
Häh?
Minä on syvällinen kuin iskelmä.
Ennen astumistaan mustaan aukkoon hän panssaroi vatsalaukkunsa purukumilla.
Huutakaa vain apua, kaiku ilmestyy vessapaperirullana.

(Julkaistu Kulttuurivihkoissa 6/2007)

Suomujeni kosketuksesta pohjavesi alkaa sihistä. Nyt se on vissyvettä! Oi, kuollut, juo
ja kerro sarjamurhaajan asunnon osoite ennen kuin jatkat mätänemistä virkistyneenä.
Vakoilen tietyötä, siitä lähtien olen haluton tekemään muuta kuin laskemaan
kuinka monen planeetan asukkaat ovat antaneet kodilleen nimeksi Maa.

(Julkaistu Kulttuurivihkoissa (6/2007)

Korjasin sääkoneen, nyt sormenjälkeni satavat jokaiseen
historian aikana murhattuun ihmiseen.
Kun tuntematon ohikulkija tuupertuu kadulle,
Herra Esimerkillinen aivastaa käsilleen kirurgin käsineet.

(Julkaistu Kulttuurivihkoissa (6/2007)

Robotti imi kaikki kedon tuoksut nenäänsä,
yritän arvailla
minkä maailman
se niillä täyttää.

Taistelevat anukset
olisi kiva
taulun nimi
ja aihe.

Sotaveteraanin taskussa on tinasotilas.
En löydä.
Laitan sen siivoojan sisään.

Finnieni haamukipu.

Seison kassajonossa. Kumartuessani solmimaan kengännauhojani
lyön takapuolellani raskaana olevaa naista vatsaan.
Kadulla avaan suklaapatukan, pormestari soittaa
ja määrää uuden kohteen.

Kylvän tulitikun, siitä kasvaa katulamppu.
Tämän kävelykeppien puutarha: linnut ovat päässeet taivaan yli,
kuulen kuinka ne antavat ylen.
Kuuluuko tämän tähän? Kyllä, sokeat rakentavat kaupungin.

(Julkaistu Kulttuurivihkoissa 6/2007)