Tuomitsemme:

Viimeisin ja käytetyin analyysityökalu

Riisun ulosteeni,
roikun ojasta.
Temppuni saa katsojat
pitämään päitään,
kaipaamaan ulosottomiestä,
huutokaupan seremoniallista vaikutusta.

Olin juuri tulossa
äidin luota,
olin juonut äidin tekemää
kahvia.
Kun sitä juo, ei nuku
edes kuolleena.
Olin tulossa äidin luota,
näin herrasmiehen,
hän oli herrakansaa,
hän oli renessanssinero,
hän oli suunnitellut
pari liikennemerkkiä.
Hän kertoi minun olevan hirviö.
Olin juuri tulossa äidin luota,
näin valoilmiön, joka suunnitteli puut.
Älä koske, sotilaat sanoivat,
se on rutto.
Olin tulossa äidin luota, luulin,
toinkin paiseet maailmaan.
Ottaako hirviö olutta,
en voi, olen vasta tulossa äidin luota,
humalani voi säteillä.
Olin tulossa äidin luota,
oli pakko lähteä
kirjahylly oksensi kirjansa,
kattokruunu yritti kruunata.
Älä koske,
olen tulossa äidin luota
ja yritän kokea
mystistä kokemusta.

Lataan sinut niin täyteen
paikkojen nimiä
että osaat luokseni
tai vähintään
muutut niiksi paikoiksi.
Tuo alikulkukäytävä on kainalokuoppasi,
tuo hiekkalaatikko kuoppa leuassasi,
olet pelkkiä kuoppia,
ajan autolla ja hyppelen,
otan ylös morseaakkoset.
Voisin keskustella kanssasi
helpomminkin.
Jotta ymmärtäisit että puhun totta,
tärkeää ovat paikkojen nimet.

Vanhukset
heittävät leipää hukkaan,
ei vaan lampeen,
sorsa tulee,
samassa vanhus sieppaa muruset
sillä hän vain pehmitti niitä
hampaattomalle suulleen.

Kun madot tulevat,
jättiläinen
nyppii ne yksi kerrallaan
ja syö meidät,
jotka olemme
sulautuneet toisiimme
joukkohaudassa.

Kivisen planeetan kiviset tuulet
tai sitten joku vain heittelee
kiviä. Vaikka joku luolamies,
jolla on hirvenmuotoinen luola
keskellä vatsaa ja sieltä se saa
kaikki ne kivetkin, todella karu
maasto voi kätkeä monimuotoista
elämää sisälleen,
soraa voi olla sekä kiven
että äänen muodossa,
lakitauluja voi vilistää anuskasvillisuuden
seassa, hautakiviä voi työntyä
mullasta, tuuli on tuutulaulua,
joka houkuttelee lyömään pään kiveen
silloin planeetta todella kolahtaa
eikä sieltä halua ikinä pois
ja jos haluaisikin niin planeetta
päästäisi eikä siihen liittyisi
mitään mysteeriä, ei mitään merkillistä,
ei mitään mikä viittaisi
itsensä ulkopuolelle.
Ei edes pientä alienlasta
joka koulussa ahkerasti viitatessaan
viittoilisikin
Hitlerille.