Sytytän kynttilät,
lausun loitsut,
piirrän riimut,
otan yhteyden yhteiskuntaan.

Haudatkaa minut näin.
Nousen hajun mukana
taivasten valtakuntaan.

Lapseni pitää läheisyydestä, hän pitää
sadan äidin päitä uima-altaallisessa heidän
omien rintojensa maitoa kunnes he eivät enää halua
lähteä.
Onpa tylsä näky.
Eipä tuo oma harhasikaan ole kaksinen.
Onpas, näen kengän kahtena.

Hän levittelee käsiään,
ihana vanha herra, lipokkaat
ja sukat.
Ovatko kielioppisäännöt hyvä elämäkerta, onko
ooppera hyvä miestenkenkä, osaatko pilkkusäännöt?