Uusimmassa Kulttuurivihkot-lehdessä (6/07) on neljä scifirunoani. Sivun nurkassa olevasta esittelystä saa sellaisen käsityksen, että asun nykyisin Turussa (mun moka!) Se luo runoihin uutta, vieläkin dystooppisempaa kontekstia, mikä on kiva. No, ei se Turku niin hirveä paikka ole, vitsit vitseinä.

Pyörässä ei tarvitse olla lamppua
kun on
lanttuhenkäys.

Kynttilä toistaa, lasi kiertää lautaa, poimii kirjaimia,
huput silmillä, mä elämästä laulan, olen kuolevainen.
Anna pierun se selvittää, kuka vierelles jää.
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit käyttämään kumia. Ma olen Jeesuksen
potilas, Lasarus on nimeni. Mä tanssin KUIN
hullu sun sisälmyksissäs, näin hiljennyn viettoon
helluntain, tuo suo luodolta, kaiva ylös ruoto
ruodolta. Tapan itseni, jotta minun ei tarvitsisi mennä
mummon hautajaisiin, tarttumapinnat ovat
kuluneet sukkiini, kävelen kohti puukkoa,
lattia venyy juustona. Maksoin miljoona
dollaria lunnaita silmälasini piilottavasta
kummituksesta. Teen häneen vaikutuksen
kuin uuteen asukkaaseen; jääkarhu on
vahvempi kuin karhu, laitan karhun pään
pakastimeen. Kaupunkilaiset pelkäsivät
sotaa, pienensin heidät huomaamattomiksi,
herra tuomari, kaivinkone kolahti, juoksivat
auton pakoputkeen. Kreivin tai vuorenpeikon
pää kiitää hallin poikki poikki poikki poikki,
aika pirskottaa pyhää vettä. Poika pelasi
ja pelasi tennistä. Kuoleman jälkeen isä
herätti sen henkiin ja antoi toimia
otteluiden tuomarina ja kun se ei halunnut,
se alennettiin pallopojaksi. Kertomuksessa ei ole
tarpeeksi väkivaltaa. Joten siitä lähtien
tyttärien rinnat ovatkin isien lyönneistä
nousevia kuhmuja, lintuemon lirkutus
houkuttelee ihmisen sikiön putoamaan
lattialle kesken raskauden, irtosormien arvoitus
muuttuu umpeutuvien keilapallojen arvoitukseksi.
Ylösnousemuksen palikkatesti kuolleissa aivoissa ei
muutu miksikään, työnnä meisselisi sinne,
tiedemies. Tässä kohtaa loinen yrittää tehdä
sinusta isännän, pappi sovinistin ja pääkallo
luurangon, hengitä rauhallisesti, kiihdytä
lahoamisprosessia ohjaamalla autojen valoja
linnan tai kartanon seiniin suurennuslasilla
ja kuivaa hiuksesi. Esi-isäni kertoi tulevaisuuden koskettamalla,
nämä hanskat on tehty hänen ihostaan. Rosvo vei,
puhalsi ryppynsä poskilleni. Puhaltaisin
kohtuni puhki, jos olisin tuuli, puhaltaisin
kuumemittarit kodittomien kainaloihin.
Kirous syö plakin, vitamiinin, luojan nimi
kasvattaa hampaani päälaestani läpi, opin kaikki ammatit.

Tapahtuma

Heittävät kirjoja tuleen,
kutsuvat vahingossa elävän tulen.
Myös aivoja silitetään silitysraudalla.

Kuten joka syksy,
minäkertojana toimivan reilun isännän
valtaa kaukokaipuu,
hän ui suonsilmäkkeessä,
joka puraisee häntä.
Hän ryömii latoon,
näkee unta:
väinämöislakkinen mies kutsuu
mustan pedon kivipaaden avulla.
Hänet viedään toiselle planeetalle,
hän rakastuu
naiseen, joka on hän itse
edellisessä elämässään,
armeija lepakkosiipisiä olentoja keskeyttää homman.

Viisaat ajatukset
ovat syntyneet kritisoimalla
ammattikoulun sähkölinjan opettajia,
ne tunnistaa esimerkiksi sivulauseesta
"kuten olen monesti matkoillani miettinyt".

Kertomus tulee todeksi vasta tänään,
ihmiset ulostavat kaloja torilla,
kumartavat niitä,
oksentavat toistensa niskoihin,
muodostavat sanoja.

Hyvyyden lähettiläs
kauhistuu poppamiestä,
jonka kaulasta roikkuvat
kaksitoista pääkalloa
mahdollistavat
hulluuden kontrolloinnin,
kuuluvat vanhuuteen kuolleille esi-isille.

Ammuttuaan alkuperäisasukasta
hän menee tapaamaan tätä sairaalaan,
mutta ei voi itselleen mitään,
koska on kasvissyöjä
ja uhrinsa vihannes.

Tein myös itkuvirren,
jonka jokainen säe
alkoi kaivatun nimellä
Yäärrghh tai jotain

Myös demoni on kielletty sana
vaikka se rinnastuisi johonkin
tautiin, jota ei ole
vielä löydetty,
viisituhattaluvun aidsiin.

Mainos