Noloo2

Uutta (2007) poistettua

KULKIJA YÖSSÄ

Asfaltti pukeutuu housuihin,
sillä ei ole jalkoja.
Syön sydänlääkkeitä,
minulla ei ole sydäntä.

Neonväriset housut, oletko laskettelija?
Lasket kyykyssä, jottei kukaan huomaisi ettei sinulla
ole jalkoja, en puhu sydämestä nyt, rakastan perhettäni,
hiihtohissin kapula veti niiltä perseet irti,
vedän perseet.

(Räätäli)

Räätäli ei ompele vaatteita ihmisen nahasta,
hän ei ole aivan niin raju.
Seison aitauksessa.
"Jos kengät ja takki ovat samaa väriä, ei voi hypätä."

(Ei katupoikien vaan äidinpoikien laulu)

Menneen meikkiloiston edessä
viittoilee törkimys.
Jengit odottavat nuorten parien teurastusta,
nikotiinikohtuja.

Se on svengi, se on jäätelöaltaiden kiilto,
kun ilta rakentaa päivän
ympärille viraston.

Myös tässä underground-lehti Navassa julkaistussa runossani on samoja aineksia kuin tässä. Tästä runosta tulee mieleen Sueden "So young". Tai ei...

Julkaisematon vuodelta 1995

Olkoot tämä kyy,
tehkää kyylle kivikko.
Avaruus värjää
sen silmäripset.





----------------------------------
Vihje: sana "tämä" on paitsi deiktinen, myös metafiktiivinen (metalyyrinen(?)).

Runon "Otin kolikon" dementiaversio

Otin kolikon rosvojen hautaholvista
ja koko kaupunki
pimeni.





----------------------------------
(Runon varsinainen versio tästä.)

Noloo?

Tukehdutin itseni K-kaupan muovikassiin, sinun immenkalvoosi.
Sikiökääryle - pyhiinvaeltajan välipala.
Linnunpoikaseni teki pesän kuorsauksesi ruohonleikkuriin, iik!
Olen avuttomin, solmi kenkäni ikenilläni kiinni.

Tämän Kulttuurivihkoissa (3/2001) julkaistun runon ensimmäisessä säkeessä on havaittavissa selviä Marilyn Manson-vaukutteita. (Vrt. Tourniquet-piisin säkeet "Prosthetic synthesis with butterfly/ sealed up with virgin stich). Kun nykyään ajattelen tätä runoa, tulee nolo olo. Joskus harmitti, kun tuo viimeinen säe on niin hyvä ja niin huonossa seurassa. Välillä taas pidän tämän runon edustamasta 1990-luvun estetiikasta.

"Kuolleet imevät"

Kuolleet imevät
tekohengityksensä
suustani, kun nukun.
(Herättyäni maistan heidät -YÄK!)

Suola on voima, joka kiihdyttää verenpainettani
ELI nopeuttaa liikkeitäni.
Syön rekkalastillisen suolaa
ja juoksen viisisataatuhatta kilometriä sekunnissa
pakoon niitä kuolleita.

Muinoin tämän Kulttuurivihkot-lehdessä (3/2001) julkaistun runon nimi oli "Rekkakuski". Runon minää ahdistelivat kuolleiden sijaan ruumiillisuudesta kateelliset maisemat, jotka halusivat riivata runon minän saman tapaan kuin metsä pojat runossa "Eksytin sylkevät pojat metsässä". Suola-jutun keksin vuonna 1995. Myöhemmin kuolleet tulivat mukaan. Ylläoleva piirros sopii myös runon "Otin kolikon" kuvitukseksi. Piirrokseen on luultavasti alitajuisesti vaikuttanut Black Sabbathin levyn, Sabbath Bloody Sabbath, kansi, kuten myös My dying briden A Line of the Deathless kings-levyn kansi.

Vasta ilta tekee päivästä oikean (versio 1)

Vasta ilta tekee päivästä oikean.
Ilta rakentaa päivän ympärille viraston.
Siellä sääsket Venuksesta
selailevat kortistosta,
kuka on vaihdellut tarpeeksi televisiokanavia.
Kerran kateus sympaattista sipulia
kohtaan oli väsyttänyt minut rangaistukseksi minut
heitettiin avaruusalukseen.
Lasersäteet sinkoilivat toistensa ohitse:
Sirius, Sirius.


Kirjoitin tästä alunperin underground-lehti Navassa julkaistusta runosta toisenkin version, joka ilmestyi puolen vuoden kuluttua Tähtivaeltaja-lehdessä (2/97), mutta siitä enemmän pääsiäisen jälkeen, ehkä.

Actionia, kiitos!