Sylkevät pojat

Seuraava runo julkaistiin Sammakon ensimmäisessä julkaisussa, undergroundlehti Navassa, syksyllä 1996. Kirjoitin runon kesällä 1995, ja se perustuu tositapahtumiin. Noin 10-vuotias Eero tapasi sylkeä päälleni ja ollessani kerran kävelyretkellä hän ajoi minua takaa ystävänsä kanssa. Onnistuin eksyttämään heidät, mutta vein fantasioissani eksyttämisen vieläkin pitemmälle. Oheisessa runossa metsä vaihtaa poikien kanssa paikkaa. Vaihto on nähtävissä säkeessä "joka [metsä] niisti heidän peräänsä". Pojat siis joutuvat viettämään loppuelämänsä puina, kun taas puiden henget "saavat" elää poikina. Puiden henget leviävät lopulta jalkasieninä poikien vanhempiinkin.

Eksytin sylkevät pojat metsässä,
joka niisti heidän peräänsä.
Heti kun ne tulivat kotiinsa,
vanhemmat riisuivat heidän sukkansa.


P.S. Nykyisin tämä runo muistuttaa minua Juhani Ahvenjärven runosta "Luokkaretkeläisiä kuljettava bussi".