Klassikko

Otin kolikon rosvojen hautaholvista./
Aamulla huoneeni oli täynnä vihreää hilloa./
Kiillotin sillä pyöräni kettingit — nyt ajan taivaalla./
Ja kadonneet kansat piirtävät minut karttaansa.

Kun lausuin tämän runon ensimmäisen kerran Arille vuonna 1995, hän kysyi: "Ai jotain ektoplasmaa, vai?" Siinä hän oli aivan oikeassa. Rosvot ovat tulleet hakemaan vaatimatonta aarrettaan takaisin runon minän nukkuessa, mutta ovatkin alkaneet riidellä siitä, jokainen heistä on halunnut kolikon omakseen. He ovat lyöneet toisiaan sapelimiekoilla ja ektoplasmaa on irronnut oikein kunnolla. Ks. myös esim. Manaaja ja Ghostbusters. Manaajan kontekstissa viimeisessä säkeessä esiintyvät kadonneet kansat ovat babylonialaisia, joiden Pazuzu-paholaisen kädet ilmaisevat Wikipedian mukaan "okkultistista merkitystä: 'kuten ylhäällä niin myös alhaalla'". Tämä runo oli kauan se allekirjoittaneen paraatiruno, paranoid. "Otin kolikon rosvojen hautaholvista" on julkaistu tätä aiemmin Sammakon ensimmäisessä julkaisussa, undergroundlehti Navassa, vuonna 1996.