Kaksi runoa, samoja aineksia

Tässä kaksi runoa, joissa on samoja aineksia. Ensimmäinen on julkaistu underground-lehti Navassa syksyllä 1996 ja toinen Kulttuurivihkojen numerossa 2/97 osana "Bändi"-nimistä sikermää. Ensimmäisessä runossa on kyse viilistä, eikä viinistä, joka yleensä on runoissa tekemässä hienostunutta vaikutelmaa tai parodioimassa sitä.

JUURI SINULLE, JUURI MINULLE

Kerron sinulle, kuinka näin länkkärin
juovan jättiläisten viilin.
Sinusta se on HARHA — lyön palautuspullolla
omaa soikeaa
PÄÄKALLOANI. Laiska aavikko on vieläkin takapihallamme.
Viemme miljoonien jänisten fossiilit professorille.
Hän vastaa kaikkeen, kuten tahdomme.

Hän sanoo, että olen paras
hänen viidestäsadastatuhannesta vieraastaan.
Pääsen satujumpan vetäjäksi — kahden kuperkeikan jälkeen jään
makaamaan väsyneenä pöydälle.
Sanon: "huolehtikaapas, vanhukset".

+++

Hei, me päästiin lastentarhaan keikalle!
Kahden kuperkeikan jälkeen jäämme
makaamaan väsyneinä lavalle.
Sanomme: Huolehtikaapas — vanhukset.