Ennenjulkaisematon runo vuodelta 1995

Seuraava runoa ei ole julkaistu missään ennen tätä. Kirjoitin sen vuonna 1995. Teimme siitä Mikon kanssa piisiäkin, se taisikin jäädä ainoaksi. Ensimmäiset kaksi säettä laulettiin ainakin kahteen kertaan A-osana ja loppua kahta toistettiin kertosäkeistönä. A-osan rytmi tms. muistutti hieman Guns n' Rosesin Paradise Cityä. Toisaalta en ole musikaalinen, joten en ole varmaan oikeassa. Runo on hieman X-filesmainen, lopussa runon minä paisuu kuin vesi ja pääsee pakemaan kaltereiden lomasta nesteenä. Tässäkin runossa on samantapainen ruumiinvaltaamis- tai riivaus-teema kuin runossa "Eksytin sylkevät pojat metsässä".

Luostarin asukkaat tulivat käymään
luonani, voikukat oli mummonpäitä.
Nyt makaan sellin lattialla,
tottelen planeettoja.