"Joku nukkui junassa"

Joku nukkui junassa, näytti apinalta.
Hän kirjoitti raporttia.

Ja juna pysähtyi, ihmiset juoksivat metsään.
Kädet ojentuivat kohti taivasta.
Mutta shamaanit näkivät, että ne samat kädet
ojentuivat alas taivaasta.

(Julkaistu underground-lehti Navassa vuonna 1996. Kirjoitin tämän syksyllä 1993. Alun perin joku kirjoitti runoa, eikä raporttia. Tässä runossa näkyy Jim Morrisonin vaikutus, ainakin noissa shamaaneissa. Sain muuten Jim Morrisonin runokirjan, Jumalat & Uudet olennot, lahjaksi viime jouluna.)

Viikon luontoääni

Keväisiä tunnelmia

Kaikki kertoivat piirissä kauhutarinoita.
Sanoin etten löytänyt partakonetta.
Nyt pyydän: älä sytytä kynttilöitä haudalleni.
Ne ovat sinun vääriä valojasi.


(Julkaistu aiemmin Kulttuurivihkojen numerossa 2/1997 osana bändi-nimistä sikermää, johon kuuluivat myös tämä ja tämä.)

Vielä sananen poikien välisestä ystävyydestä

FONZIE

Kävelen mallitoimiston ohi,
imen vanupuikkoa kuin tupakkaa.
Kaikki havahtuvat suihkuissa.
Jos hakisin kaksosystäväni,
ihmisetkin alkaisivat ampua meitä singoilla.

Hän on hölmö,
työnnän kieleni hänen suuhunsa.
Hänen nenänsä alkaa vuotaa verta.
Aina silloin halaan häntä
jokaisen vuoden edestä.

Kolmas on joukko poikia.
Johdan heidät ihananisojen rouvien
onttouden lävitse vallattuun yksiöön.
Tilaamme sinne tietokoneita.
Mutta tänään tämän törkimyksen on koristava
vielä vähän matalammalta.

Eilen oopperalaulaja lauloi hidasta hittiä,
näin räjähdyksen hänen takanaan.
Silmäpussini ja poskipääni
valuivat kaupunkilaisten sytkäreihin,
sehän tässä harmittaa.

Tässä underground-lehti Navassa vuonna 1996 julkaistussa ja vuonna 1995 kirjoittamassani runossa runon "Kolme Dee glögi" esiintyvä poikien välinen ystävyys viedään pitemmälle. "Fonzie" on rooliruno. "Fonzien" lopussa on esillä postmodernille ominainen "korkean" ja "matalan" sekoittuminen: "oopperalaulaja lauloi hidasta hittiä". "Fonzien" minä on monella tapaa samanlainen kuin tv-sarja Onnenpäivien Fonzie, ainakin suhteessaan nuorempiin poikiin, mutta paljon vieraantuneempi yhteiskunnasta. Muutenkin otsakkeen voi nähdä ironisesti itse runoon nähden.

Sinän problematiikkaa

Makaan täkillä
alkuasukkaiden hämmästeltävänä.
Leikkaan tietäjältä
mustelman se on yhtä kaunis kuin sinä.


(Julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 2/97.)

"Sitä sielujen sympatiaa"

KOLME DEE GLÖGI

Hakkaamme pakolaisten hakkaajat.
Löydän sinut ystävänpäivänä.

Karkumatka on joeton
kytevistä oi, ai ja ah!-huudahduksista.

(Julkaistu aiemmin underground-lehti Navassa vuonna 1996. Runon piti olla alunperin romaani vanhan miehen ja pojan raittiista, mehuun perustuvasta ystävyydestä supersankari-värityksin. Huomaa esim. 60-luvun tv-Batmanin vaikutus viimeisessä säkeessä. Huomaa myös otsikon viittaus Twisted Sisterin laulajaan ja absolutistiin, Dee Snideriin.)

Tänään en ehdi kommentoimaan muuta kuin

Runon puhuja: Dracula vai Van Helsing?

DOKUMENTTI

Pidin puheen lepakoille.
Annoin vapaata hoville.
Bensa kerjää polulla.
Hovi etsii aamua.

Tässä ensimmäisen kerran underground-lehti Navassa (1996) julkaistussa runossa voisi olla puhujana aivan hyvin Van Helsing, vaikka ylläolevassa kuvassa esiintyykin Kreivi Dracula.

Viikon mietelause

Ks. myös viime viikon aforismi tästä.

Itsevarma Hamlet

Kaviot sanovat syty nyt syty nyt.
Kaivo antaa kauhat.

Hautausmaa seisoo keskellä kaupunkia.
Mitä tahansa se tekeekään
minä pistän paremmaksi.
Hurmaan ohikulkijat huulillani,
rakennan heistä merelle mielisairaalan seinät,
jottei meri vetäytyisi itseensä.


(Julkaistu underground-lehti Navassa vuonna 1996 "Rumpuintro/Hautausmaa seisoo keskellä kaupunkia"-nimisenä.)

"Kuulo ja suhde"

"Kuulo ja suhde" on myös yksi niistä viidestätoista runosta, jotka julkaisin Sammakon underground-lehti Navassa syksyllä 1996. Ko. lehden nimeksi piti kuulemma ensin tulla "Navanalunen". Underground-lehti Napaa ei pidä sotkea sarjakuvia sisältäneeseen Napa-lehteen, joka on aivan eri julkaisu. Olen jo kauan aikaa sitten tajunnut, että oheinen runo käyttää hyväkseen samantapaista ideaa kuin elokuva Saksikäsi-Edward (1990).

KUULO JA SUHDE

Seinät kumisivat.
Yläkerrassa riideltiin.
Nautin.
Tuolit paljastivat takamuksensa.
Päätin lähteä yksinkertaisempaan maailmaan.
Siellä kämppäkaverinsa potkiman jäätelökauppiaan
oksennuksesta kasvaa haarniska.
Hovimestari ei puhdista sitä kerran kuukaudessa vaikulla.
Yhdeksän kuukauden kuluttua
hänen kätensä tilalle syntyy taisteluvasara.

Kaksi runoa, samoja aineksia

Tässä kaksi runoa, joissa on samoja aineksia. Ensimmäinen on julkaistu underground-lehti Navassa syksyllä 1996 ja toinen Kulttuurivihkojen numerossa 2/97 osana "Bändi"-nimistä sikermää. Ensimmäisessä runossa on kyse viilistä, eikä viinistä, joka yleensä on runoissa tekemässä hienostunutta vaikutelmaa tai parodioimassa sitä.

JUURI SINULLE, JUURI MINULLE

Kerron sinulle, kuinka näin länkkärin
juovan jättiläisten viilin.
Sinusta se on HARHA — lyön palautuspullolla
omaa soikeaa
PÄÄKALLOANI. Laiska aavikko on vieläkin takapihallamme.
Viemme miljoonien jänisten fossiilit professorille.
Hän vastaa kaikkeen, kuten tahdomme.

Hän sanoo, että olen paras
hänen viidestäsadastatuhannesta vieraastaan.
Pääsen satujumpan vetäjäksi — kahden kuperkeikan jälkeen jään
makaamaan väsyneenä pöydälle.
Sanon: "huolehtikaapas, vanhukset".

+++

Hei, me päästiin lastentarhaan keikalle!
Kahden kuperkeikan jälkeen jäämme
makaamaan väsyneinä lavalle.
Sanomme: Huolehtikaapas — vanhukset.

Jollekin tytölle

Seuraavaksi hieman uudempaa kamaa. Runo on julkaistu Kulttuurivihkoissa 3/2001 osana nelirunoista sikermää nimeltään "Jollekin tytölle".

En koskaan osannut olla
sinulle mieliksi.
Kun haistat aivonesteeni,
luulet sitä partavedeksi.

Oi, Victoria, ennenkuin lasket raatoni kuoppaan,
oikaise purentani lapiolla.
Kuu katkoo oksista peruukkia,
pohkeesi pullistelevat salmiakkiaakkosina.

Hamppi

Toinen ennenjulkaisematon runo vuodelta 1995

MUISTIINPANOJA

Kummitukset juovat teetä.
Herrasmiehellä oli kultainen sateenvarjo.
Salama iskee hautakiven kahtia.
Hotellista soitetaan.

Klassikko

Otin kolikon rosvojen hautaholvista./
Aamulla huoneeni oli täynnä vihreää hilloa./
Kiillotin sillä pyöräni kettingit — nyt ajan taivaalla./
Ja kadonneet kansat piirtävät minut karttaansa.

Kun lausuin tämän runon ensimmäisen kerran Arille vuonna 1995, hän kysyi: "Ai jotain ektoplasmaa, vai?" Siinä hän oli aivan oikeassa. Rosvot ovat tulleet hakemaan vaatimatonta aarrettaan takaisin runon minän nukkuessa, mutta ovatkin alkaneet riidellä siitä, jokainen heistä on halunnut kolikon omakseen. He ovat lyöneet toisiaan sapelimiekoilla ja ektoplasmaa on irronnut oikein kunnolla. Ks. myös esim. Manaaja ja Ghostbusters. Manaajan kontekstissa viimeisessä säkeessä esiintyvät kadonneet kansat ovat babylonialaisia, joiden Pazuzu-paholaisen kädet ilmaisevat Wikipedian mukaan "okkultistista merkitystä: 'kuten ylhäällä niin myös alhaalla'". Tämä runo oli kauan se allekirjoittaneen paraatiruno, paranoid. "Otin kolikon rosvojen hautaholvista" on julkaistu tätä aiemmin Sammakon ensimmäisessä julkaisussa, undergroundlehti Navassa, vuonna 1996.

Voikukka

Virsi

Venuksen sääskien ensiesiintyminen

Undergroundlehti Navassa julkaistiin kaksi Venuksen sääski-runoa, joista ensimmäinen on tässä. Venuksen sääskien vatsat koostuvat samasta aineesta kuin mustavalkoiset filmit, siitä tuo lopun selviytymiskeino. Toisaalta säkeissä piilee moniselitteisyys: myös filmien vatsojen voi tulkita menevän sekaisin, ei ainoastaan Venuksen sääskien. Slangi-konteksti tuo lisää monitulkintaisuutta.

Terve tuuli ajoi palavat pilvet minusta.
Venuslainen lähetti sääskensä perääni.
Mutta kun kelailen filmejä, vanhoja,
saan niiden vatsat sekaisin.

Ennenjulkaisematon runo vuodelta 1995

Seuraava runoa ei ole julkaistu missään ennen tätä. Kirjoitin sen vuonna 1995. Teimme siitä Mikon kanssa piisiäkin, se taisikin jäädä ainoaksi. Ensimmäiset kaksi säettä laulettiin ainakin kahteen kertaan A-osana ja loppua kahta toistettiin kertosäkeistönä. A-osan rytmi tms. muistutti hieman Guns n' Rosesin Paradise Cityä. Toisaalta en ole musikaalinen, joten en ole varmaan oikeassa. Runo on hieman X-filesmainen, lopussa runon minä paisuu kuin vesi ja pääsee pakemaan kaltereiden lomasta nesteenä. Tässäkin runossa on samantapainen ruumiinvaltaamis- tai riivaus-teema kuin runossa "Eksytin sylkevät pojat metsässä".

Luostarin asukkaat tulivat käymään
luonani, voikukat oli mummonpäitä.
Nyt makaan sellin lattialla,
tottelen planeettoja.

Iiräijäh

Minulta on monesti tai ainakin kerran kysytty, kuka on Iiräijäh. Iiräijäh on vastaus vuonna 1994 joululahjaksi saamaani Pentti Saarikosken Nuoruuden runoihin, joissa esiintyi monia sellaisia erisnimiä, jotka olivat minulle tuntemattomia, kuten Tantalos, Poseidon, Klotho, Hermes ja Hipponaks. Keksin oman myyttisen henkilön kostoksi, vaikka kyseinen Saarikosken teos toki sisältää Pekka Tarkan selitykset. Iiräijäh on savolaisnoitaukko, joka narisee. Kun sivarini loppui, sain palkkioksi pehmokilpikonnan, jolle annoin nimen Iiräijäh, kun minut patistettiin se nimeämään. Kylläpä toimiston tädit olivat ihmeissään.

IIRÄIJÄHIN AAMU

Kirjoitin rakkauskirjeen Iiräijähiltä reikärahoille.
Minulla oli vielä jossain kaksonen,
puhui tavaraa - ja tarkasti!
Jättiläisetana epäili.


P.S. Huomatkaa kolmannen säkeen ambiguiteetti.

Hidas Rooma

Seppo Lahtinen julkaisi Undergroundlehti Navassa kaikkiaan 15 runoani. Seuraavaksi tuutulaulu, joka kertoo muodista. Muistan kuinka hain runoon rock-balladin tunnelmaa. Tunnelmaa, jollaista on sellaisissa lauluissa, jotka kertovat rocktähden huumevieroituksen jälkeisistä tapahtumista. Tällaisia piisejä voisivat olla esim Red Hot Chili Peppersin Soul to squeeze, Mad Seasonin River of Deceit tai J.Karjalaisen Villejä Lupiineja. Runossa on tietty saunasta tulon tai saunaan menon tunto. Pultsarien vuori sijaitsee Oulussa, Raksilassa. Pultsarit ja farkku rinnastuvat toisiinsa ja viittaavat grungeen. Runon viattomuuden alla piilee uhka, nimittäin fasismi, jota kapteeni konnotoi.

HIDAS ROOMA

Iltaisin kapteeni purjehtii
mustekalakaupungin joella.
Kaikki tervehtivät häntä
safiirikaduilla.

Laskeudutaan pultsarien vuorelta.
Laskeudutaan farkkutaivaasta.

Sylkevät pojat

Seuraava runo julkaistiin Sammakon ensimmäisessä julkaisussa, undergroundlehti Navassa, syksyllä 1996. Kirjoitin runon kesällä 1995, ja se perustuu tositapahtumiin. Noin 10-vuotias Eero tapasi sylkeä päälleni ja ollessani kerran kävelyretkellä hän ajoi minua takaa ystävänsä kanssa. Onnistuin eksyttämään heidät, mutta vein fantasioissani eksyttämisen vieläkin pitemmälle. Oheisessa runossa metsä vaihtaa poikien kanssa paikkaa. Vaihto on nähtävissä säkeessä "joka [metsä] niisti heidän peräänsä". Pojat siis joutuvat viettämään loppuelämänsä puina, kun taas puiden henget "saavat" elää poikina. Puiden henget leviävät lopulta jalkasieninä poikien vanhempiinkin.

Eksytin sylkevät pojat metsässä,
joka niisti heidän peräänsä.
Heti kun ne tulivat kotiinsa,
vanhemmat riisuivat heidän sukkansa.


P.S. Nykyisin tämä runo muistuttaa minua Juhani Ahvenjärven runosta "Luokkaretkeläisiä kuljettava bussi".

Runoja kymmenen vuoden takaa

Täytän noin kuukauden päästä 31, joten ajattelin muistella menneitä ja julkaista jo aikaisemmin julkaistuja, vanhoja runojani blogissani. Aloitan toisella niistä kahdesta sikermästä, jotka julkaisin Kulttuurivihkot-lehden numerossa 2/97. Sain runoista 300 markkaa (n. 50 euroa). Mitään muutoksia en tuon sikermän runoihin ole tehnyt, mitä nyt vähän muutin säejakoa. Tuon viimeisen, kaksirivisen runon nimi oli "Kertosäkeistö", mutta mielestäni ko. runo ei sittenkään tarvitse nimeä.

ELÄÄ KANSSANI



Hän on suurin

onnettomuus.
Kaupunkilaiset ovat pakokauhun valtaamia.
Kaupunkilaiset törmäilevät toisiinsa.
Heidän syntymämerkkinsä irtoilevat kuin kuivat räät.
Juoksen turvaan alas palosireenin selkää
hänen asuntovaunuunsa,
odottaa minua
sammuneena,
Jumalatar salama.


Käristän hänen päivänliukkaan hiuksensa
värähteleväksi tärykalvoksi.
Kynsin hänen kämmenensä
piparmintuksi varmuuden vuoksi.
Pian hänen pieni mutrusuunsa ennustaa minulle: valloitat.
En usko, että kuitenkaan
uskallan mennä mummolaan.
Kylläpä hävettää koska vihlovalla
tädilläni on enemmän lapsia kuin minulla.


Jumalatar ottaa minut syliinsä
ja sanoo että kyllä hänelläkin on joskus stressiä
ja paineita.
Kun hän soitti tänään minulle, hänellä
oli mielitauti nimeltä
kohokas.


Hän haluaa elää elämänsä kanssani.
Hän ei ole natsi.