Sytytän kynttilät,
lausun loitsut,
piirrän riimut,
otan yhteyden yhteiskuntaan.

Haudatkaa minut näin.
Nousen hajun mukana
taivasten valtakuntaan.

Lapseni pitää läheisyydestä, hän pitää
sadan äidin päitä uima-altaallisessa heidän
omien rintojensa maitoa kunnes he eivät enää halua
lähteä.
Onpa tylsä näky.
Eipä tuo oma harhasikaan ole kaksinen.
Onpas, näen kengän kahtena.

Hän levittelee käsiään,
ihana vanha herra, lipokkaat
ja sukat.
Ovatko kielioppisäännöt hyvä elämäkerta, onko
ooppera hyvä miestenkenkä, osaatko pilkkusäännöt?

Uusimmassa Kulttuurivihkot-lehdessä (6/07) on neljä scifirunoani. Sivun nurkassa olevasta esittelystä saa sellaisen käsityksen, että asun nykyisin Turussa (mun moka!) Se luo runoihin uutta, vieläkin dystooppisempaa kontekstia, mikä on kiva. No, ei se Turku niin hirveä paikka ole, vitsit vitseinä.

Pyörässä ei tarvitse olla lamppua
kun on
lanttuhenkäys.

Kynttilä toistaa, lasi kiertää lautaa, poimii kirjaimia,
huput silmillä, mä elämästä laulan, olen kuolevainen.
Anna pierun se selvittää, kuka vierelles jää.
Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit käyttämään kumia. Ma olen Jeesuksen
potilas, Lasarus on nimeni. Mä tanssin KUIN
hullu sun sisälmyksissäs, näin hiljennyn viettoon
helluntain, tuo suo luodolta, kaiva ylös ruoto
ruodolta. Tapan itseni, jotta minun ei tarvitsisi mennä
mummon hautajaisiin, tarttumapinnat ovat
kuluneet sukkiini, kävelen kohti puukkoa,
lattia venyy juustona. Maksoin miljoona
dollaria lunnaita silmälasini piilottavasta
kummituksesta. Teen häneen vaikutuksen
kuin uuteen asukkaaseen; jääkarhu on
vahvempi kuin karhu, laitan karhun pään
pakastimeen. Kaupunkilaiset pelkäsivät
sotaa, pienensin heidät huomaamattomiksi,
herra tuomari, kaivinkone kolahti, juoksivat
auton pakoputkeen. Kreivin tai vuorenpeikon
pää kiitää hallin poikki poikki poikki poikki,
aika pirskottaa pyhää vettä. Poika pelasi
ja pelasi tennistä. Kuoleman jälkeen isä
herätti sen henkiin ja antoi toimia
otteluiden tuomarina ja kun se ei halunnut,
se alennettiin pallopojaksi. Kertomuksessa ei ole
tarpeeksi väkivaltaa. Joten siitä lähtien
tyttärien rinnat ovatkin isien lyönneistä
nousevia kuhmuja, lintuemon lirkutus
houkuttelee ihmisen sikiön putoamaan
lattialle kesken raskauden, irtosormien arvoitus
muuttuu umpeutuvien keilapallojen arvoitukseksi.
Ylösnousemuksen palikkatesti kuolleissa aivoissa ei
muutu miksikään, työnnä meisselisi sinne,
tiedemies. Tässä kohtaa loinen yrittää tehdä
sinusta isännän, pappi sovinistin ja pääkallo
luurangon, hengitä rauhallisesti, kiihdytä
lahoamisprosessia ohjaamalla autojen valoja
linnan tai kartanon seiniin suurennuslasilla
ja kuivaa hiuksesi. Esi-isäni kertoi tulevaisuuden koskettamalla,
nämä hanskat on tehty hänen ihostaan. Rosvo vei,
puhalsi ryppynsä poskilleni. Puhaltaisin
kohtuni puhki, jos olisin tuuli, puhaltaisin
kuumemittarit kodittomien kainaloihin.
Kirous syö plakin, vitamiinin, luojan nimi
kasvattaa hampaani päälaestani läpi, opin kaikki ammatit.

Tapahtuma

Heittävät kirjoja tuleen,
kutsuvat vahingossa elävän tulen.
Myös aivoja silitetään silitysraudalla.

Kuten joka syksy,
minäkertojana toimivan reilun isännän
valtaa kaukokaipuu,
hän ui suonsilmäkkeessä,
joka puraisee häntä.
Hän ryömii latoon,
näkee unta:
väinämöislakkinen mies kutsuu
mustan pedon kivipaaden avulla.
Hänet viedään toiselle planeetalle,
hän rakastuu
naiseen, joka on hän itse
edellisessä elämässään,
armeija lepakkosiipisiä olentoja keskeyttää homman.

Viisaat ajatukset
ovat syntyneet kritisoimalla
ammattikoulun sähkölinjan opettajia,
ne tunnistaa esimerkiksi sivulauseesta
"kuten olen monesti matkoillani miettinyt".

Kertomus tulee todeksi vasta tänään,
ihmiset ulostavat kaloja torilla,
kumartavat niitä,
oksentavat toistensa niskoihin,
muodostavat sanoja.

Hyvyyden lähettiläs
kauhistuu poppamiestä,
jonka kaulasta roikkuvat
kaksitoista pääkalloa
mahdollistavat
hulluuden kontrolloinnin,
kuuluvat vanhuuteen kuolleille esi-isille.

Ammuttuaan alkuperäisasukasta
hän menee tapaamaan tätä sairaalaan,
mutta ei voi itselleen mitään,
koska on kasvissyöjä
ja uhrinsa vihannes.

Tein myös itkuvirren,
jonka jokainen säe
alkoi kaivatun nimellä
Yäärrghh tai jotain

Myös demoni on kielletty sana
vaikka se rinnastuisi johonkin
tautiin, jota ei ole
vielä löydetty,
viisituhattaluvun aidsiin.

Mainos

Monitulkintainen piirros

Persepotretti

Kulkutauti

Ruskan ihme (personifikaatio)

Valaistuminen

SpYKSY

Kirahvintekokone

Tunnekaappaus

Sininen hetki

Kiitos ideasta, Jenni J.!

Merellä tapahtuu

Kahvihetki

Viikon jännittävin hetki

rituaali

Torinon käärinliina.

Antakaa anteeksi
sanon suoraan mikä olin
nyt se tulee
Olin pervo,
pukeuduin nilkkabootseihin.
Siitä on jo melkein 15 vuotta.
Se on ikuisesti kengitetty
ajan kavioihin,
ontuvat seksikkäästi

Pyramidi2

Ihmispyramidi

u

"Turha vinoilla baarissa nukelle,
jonka vatsaan on ammuttu pumppuhaulikolla."
Yleisö taputti ja hurrasi.

näin tänään kaksoisolentoni
kuin olisin katsonut peiliin
en ole mitenkään erikokoinen

Puoli naamaa paskana

v

mustaa ja ruskeaa
ja kaikenlaisia
kuvioita

Lauantaiaamuna silmäni olivat paisuneet ja valkuaiset violetit.
Sunnuntaiaamuna heräsin, kun munuaisiin koski.

Rexi: bigorexia

Reksillä on bigorexia.

The Last Man on Earth

Löysin kolme mustikkaa...

Re: Aurajuustohampurilaisen valmistus

On myös koulukunta, jonka mukaan apukokki käyttää verbiä murustella verbin mörssätä sijaan.

Kirjastossa

Vanhojen aikojen muistoksi

Alkuasukkaat ampuvat
siemeniä puhallusputkella,
hyppään pensaaseen.

Tätä on jo odotettukin: viikon mietelause

Aurajuustohampurilaisen valmistus

(joku vanha'95)

Mullasta kasvava tyroksi liehuu tangossa.
Kun sain valita muotin, pidin tietysti
kitketystä muovipusseista.
Me viskeltiin konepeltejä ympäriinsä.

Arvostelen muuten uusimmassa Tuli&Savu-lehdessä (2/2007) Siru Kainulaisen, Kaisu Kesosen ja Karoliina Lummaan toimittaman runoanalyysioppaan Lentävä Hevonen.

Sademetsiemme valkovuodot kätkevät nojatuoleista rakennetetut rauniot

Sirpa Kyyrösen ja allekirjoittaneen runodialogi "Sademetsiemme valkovuodot" on avattu, hautasimme sen maahan. Käykää lukemassa, siitä vaan.

R2

kerron
koska et osaa pitää salaisuuksia,
pitikin sekaantua spiraaliin,
kirous väreilee,
faarao synnytti muumion kuin
yrittäisin tehdä siitä antikliimaksin,
Pac-man syö nännit.

R

Haarniska pyörii alas portaita,
linna yskii,
kyläläiset sairastuvat ruttoon.

(Nuoruuteni maisema)

Tehtaiden piiput paahtavat taivaan vatsalaukun leiväksi.
Lyijy aivoissa saa tuntemaan hirvittävää syyllisyyttä,
helpotan oloani sylkemällä luoteja.
Olin kadota, nyt löydän itseni,
rakennustyömaa tatuoi lainausmerkin otsaani.


Kesän lämpö on nokkosten polttamaa ilmaa.
Meikki värjää rakastajattareni rähmää,
hän ei anna minun tukehtua arkkuuni,
hän piiskaa happisäiliöt selkääni.


Viiden vuoden kuluttua
ongin lapsemme kaivosta,
nukutan sitä koko vyön vaunuissa,
kunnes se ei ole enää kallonkalpea,
sarastus on sen poskien puna.


Muutan kaupunkiin,
jossa ei asu ainoatakaan tuttua, ja sidon hiukseni poninhännälle.
Joku tyttö sanoi, ettei voi
parantaa minua.
Kun suutelimme, perin sadan rocktähden sperman mukana
heidän lahjakkuutensa.




--------------------------
Tämä sikermä julkaistiin Kulttuurivihkoissa 1/2002. Nimeän sen nyt "Nuoruuteni maisemaksi" Ouluun muuttomme kunniaksi.

School's out

Sunnuntaina krapula

Perjantai-iltana

Opettajainhuoneessa

Aamunavaus

HEI!

Olen kuullut, että järjestätte
Kuulemma etsitte
kynttilätkin on jo ostettu, entä soihdut?
Kaavut
Löysin tikarin
Viitat on silitetty
Mitä kirjoja?
Voi, uskallanko
Saanhan olla pöytä

Kesämuisto kahden vuoden takaa

Oli krapula, ostin marketista puolen litran karhutölkin
ja käristemakkaran kojusta,
nautin ne mäellä,
tulin alas,
ostin toisen satsin,
kohta Ari soitti: "TUHLASIT HUMALAN ILMAN MINUA. ALA TULLA TÄNNE HEINÄKENKÄÄN!"
Menin äidin luokse makoilemaan, hän oli Kajaanissa.

Illalla menin Onnenpäiviin.
Join patiolla isoa tuoppia.
Baarimikko tuli kysymään: "Otatko lisää?"
Kylähullu tuli: "Rauli Badding Somerjokiko se siinä istuu?
R-A-O-U-L-I Bad-ding. Mihin Rauli Badding lähtee?"

Narkissos (ja antiteesi)

"Vasta ilta tekee päivästä oikean"-runon versio 2

Vasta ilta tekee päivästä oikean,
ilta rakentaa päivän ympärille viraston.
Siellä sääsket Venuksesta selailelevat kortistosta,
kuka on väläytellyt tarpeeksi tiheään salamavaloja
jonkun turhan pennun syntymäpäiväjuhlissa.
Kerran en ollut tarpeeksi ahkera, siellä tarjoiltiin sipulia.
Se sai muut itkemään! Voi hirviöiden luoja sitä kateutta,
se väsytti minut, rangaistukseksi ne heittivät minut avaruusaluksen viihdehuoneeseen.
Väistelen salamavaloja, jotka syöksyilevät lasersäteinä toistensa ohitse:
Sirius, sirius.


-------------------------------------------------

(Mikä sai minut tekemään runosta toisen, Tähtivaeltajassa (2/97) julkaistun version? Syynä oli CMX:n piisi "Nimetön", jossa lauletaan, että "Käsi vapisee säätimellä". Korvasin kaukosäätimen kameralla ja samalla runon minäksi tuli itsekeskeinen ihminen, joka haluaa olla kaikkein vanhin. Lue myös ensimmäinen versio. Tähtivaeltaja täytti juuri 25 vuotta. Onnea!)

Jo ammoin ja muinoin poistettu pätkä ja syy

Hoitajatätini kävi kurkkuuni käsiksi,
röyhtäilin kasvoilleni kaasunaamarin.
Sairaalan raavaat miehet
pakottivat minut nielaisemaan oman silmäni, jotta näkisin,
mikä olemuksessani on vikana.


-------------------------------------------------

Poistin tämän runonpätkän ennen vuosituhannen alkua, koska huomasin että Juhani Ahvenjärvenkin runossa "Aseta musta lammas vastavaloon" niellään silmää. Noihin aikoihin ja vielä vähän aikaa sitten olikin hirveää, jos joku runonkohta muistutti jonkin toisen kirjoittamaa. Nykyään nautin, nautin. Mikä ihana tauti! Samana päivänä kello 14:51 : tajusin, että että tuo alun röyhtäily-jutun voi liittää Sueden We are the pigs-videoon, jossa kaasunaamari vertautuu sian kärsään. RÖYH on melkein sama kuin RÖH. Aah!

Ouija

Tuo suo luodolta,
kaiva ylös ruoto ruodolta.

"Saarnaaja"

SAARNAAJA

Julistin torilla:
ainoastaan alaikäisten tyttöjen nännejä kannattaa nuolla.
Vanhemmat eivät saa niitä seisomaan.
Ihmiset eivät halunneet kuulla rakkaudesta.
He vain seisoivat korvatulpat korvissa.
Sinä päivänä aloin julistaa
Venuksen sääskien sanomaa.


-------------------------------------------------

Julkaistu Tähtivaeltaja-lehden numerossa 2/97. Hieman samanlaisia aiheita ovat käsitelleet esimerkiksi Moonspell (piisissä Let The Children Cum To Me) ja South Park.

Kristillistä sanomaa (Noloo3)

Ainoa sukulaiseni,
joka suostuu tulemaan vastaan
Paratiisin portaille
on abortoitu sikiö.
Komennan tyttäreni syntymään
kaikenlaisista rei'istä
ja venyttämään ne niin muodottomiksi,
ettei kukaan muukaan saa enää ikinä nussia.

Tämän Kulttuurivihkojen numerossa 3/2001 julkaistun runoni intertekstinä voisivat olla vaikkapa Eric Claptonin sävellys Tears in Heaven ja wikipedian kohdat Helluntai ja Helatorstai.

Noloo2

Uutta (2007) poistettua

KULKIJA YÖSSÄ

Asfaltti pukeutuu housuihin,
sillä ei ole jalkoja.
Syön sydänlääkkeitä,
minulla ei ole sydäntä.

Neonväriset housut, oletko laskettelija?
Lasket kyykyssä, jottei kukaan huomaisi ettei sinulla
ole jalkoja, en puhu sydämestä nyt, rakastan perhettäni,
hiihtohissin kapula veti niiltä perseet irti,
vedän perseet.

(Räätäli)

Räätäli ei ompele vaatteita ihmisen nahasta,
hän ei ole aivan niin raju.
Seison aitauksessa.
"Jos kengät ja takki ovat samaa väriä, ei voi hypätä."

(Ei katupoikien vaan äidinpoikien laulu)

Menneen meikkiloiston edessä
viittoilee törkimys.
Jengit odottavat nuorten parien teurastusta,
nikotiinikohtuja.

Se on svengi, se on jäätelöaltaiden kiilto,
kun ilta rakentaa päivän
ympärille viraston.

Myös tässä underground-lehti Navassa julkaistussa runossani on samoja aineksia kuin tässä. Tästä runosta tulee mieleen Sueden "So young". Tai ei...

Julkaisematon vuodelta 1995

Olkoot tämä kyy,
tehkää kyylle kivikko.
Avaruus värjää
sen silmäripset.





----------------------------------
Vihje: sana "tämä" on paitsi deiktinen, myös metafiktiivinen (metalyyrinen(?)).

Runon "Otin kolikon" dementiaversio

Otin kolikon rosvojen hautaholvista
ja koko kaupunki
pimeni.





----------------------------------
(Runon varsinainen versio tästä.)

Noloo?

Tukehdutin itseni K-kaupan muovikassiin, sinun immenkalvoosi.
Sikiökääryle - pyhiinvaeltajan välipala.
Linnunpoikaseni teki pesän kuorsauksesi ruohonleikkuriin, iik!
Olen avuttomin, solmi kenkäni ikenilläni kiinni.

Tämän Kulttuurivihkoissa (3/2001) julkaistun runon ensimmäisessä säkeessä on havaittavissa selviä Marilyn Manson-vaukutteita. (Vrt. Tourniquet-piisin säkeet "Prosthetic synthesis with butterfly/ sealed up with virgin stich). Kun nykyään ajattelen tätä runoa, tulee nolo olo. Joskus harmitti, kun tuo viimeinen säe on niin hyvä ja niin huonossa seurassa. Välillä taas pidän tämän runon edustamasta 1990-luvun estetiikasta.

"Kuolleet imevät"

Kuolleet imevät
tekohengityksensä
suustani, kun nukun.
(Herättyäni maistan heidät -YÄK!)

Suola on voima, joka kiihdyttää verenpainettani
ELI nopeuttaa liikkeitäni.
Syön rekkalastillisen suolaa
ja juoksen viisisataatuhatta kilometriä sekunnissa
pakoon niitä kuolleita.

Muinoin tämän Kulttuurivihkot-lehdessä (3/2001) julkaistun runon nimi oli "Rekkakuski". Runon minää ahdistelivat kuolleiden sijaan ruumiillisuudesta kateelliset maisemat, jotka halusivat riivata runon minän saman tapaan kuin metsä pojat runossa "Eksytin sylkevät pojat metsässä". Suola-jutun keksin vuonna 1995. Myöhemmin kuolleet tulivat mukaan. Ylläoleva piirros sopii myös runon "Otin kolikon" kuvitukseksi. Piirrokseen on luultavasti alitajuisesti vaikuttanut Black Sabbathin levyn, Sabbath Bloody Sabbath, kansi, kuten myös My dying briden A Line of the Deathless kings-levyn kansi.

Vasta ilta tekee päivästä oikean (versio 1)

Vasta ilta tekee päivästä oikean.
Ilta rakentaa päivän ympärille viraston.
Siellä sääsket Venuksesta
selailevat kortistosta,
kuka on vaihdellut tarpeeksi televisiokanavia.
Kerran kateus sympaattista sipulia
kohtaan oli väsyttänyt minut rangaistukseksi minut
heitettiin avaruusalukseen.
Lasersäteet sinkoilivat toistensa ohitse:
Sirius, Sirius.


Kirjoitin tästä alunperin underground-lehti Navassa julkaistusta runosta toisenkin version, joka ilmestyi puolen vuoden kuluttua Tähtivaeltaja-lehdessä (2/97), mutta siitä enemmän pääsiäisen jälkeen, ehkä.

Actionia, kiitos!

"Joku nukkui junassa"

Joku nukkui junassa, näytti apinalta.
Hän kirjoitti raporttia.

Ja juna pysähtyi, ihmiset juoksivat metsään.
Kädet ojentuivat kohti taivasta.
Mutta shamaanit näkivät, että ne samat kädet
ojentuivat alas taivaasta.

(Julkaistu underground-lehti Navassa vuonna 1996. Kirjoitin tämän syksyllä 1993. Alun perin joku kirjoitti runoa, eikä raporttia. Tässä runossa näkyy Jim Morrisonin vaikutus, ainakin noissa shamaaneissa. Sain muuten Jim Morrisonin runokirjan, Jumalat & Uudet olennot, lahjaksi viime jouluna.)

Viikon luontoääni

Keväisiä tunnelmia

Kaikki kertoivat piirissä kauhutarinoita.
Sanoin etten löytänyt partakonetta.
Nyt pyydän: älä sytytä kynttilöitä haudalleni.
Ne ovat sinun vääriä valojasi.


(Julkaistu aiemmin Kulttuurivihkojen numerossa 2/1997 osana bändi-nimistä sikermää, johon kuuluivat myös tämä ja tämä.)

Vielä sananen poikien välisestä ystävyydestä

FONZIE

Kävelen mallitoimiston ohi,
imen vanupuikkoa kuin tupakkaa.
Kaikki havahtuvat suihkuissa.
Jos hakisin kaksosystäväni,
ihmisetkin alkaisivat ampua meitä singoilla.

Hän on hölmö,
työnnän kieleni hänen suuhunsa.
Hänen nenänsä alkaa vuotaa verta.
Aina silloin halaan häntä
jokaisen vuoden edestä.

Kolmas on joukko poikia.
Johdan heidät ihananisojen rouvien
onttouden lävitse vallattuun yksiöön.
Tilaamme sinne tietokoneita.
Mutta tänään tämän törkimyksen on koristava
vielä vähän matalammalta.

Eilen oopperalaulaja lauloi hidasta hittiä,
näin räjähdyksen hänen takanaan.
Silmäpussini ja poskipääni
valuivat kaupunkilaisten sytkäreihin,
sehän tässä harmittaa.

Tässä underground-lehti Navassa vuonna 1996 julkaistussa ja vuonna 1995 kirjoittamassani runossa runon "Kolme Dee glögi" esiintyvä poikien välinen ystävyys viedään pitemmälle. "Fonzie" on rooliruno. "Fonzien" lopussa on esillä postmodernille ominainen "korkean" ja "matalan" sekoittuminen: "oopperalaulaja lauloi hidasta hittiä". "Fonzien" minä on monella tapaa samanlainen kuin tv-sarja Onnenpäivien Fonzie, ainakin suhteessaan nuorempiin poikiin, mutta paljon vieraantuneempi yhteiskunnasta. Muutenkin otsakkeen voi nähdä ironisesti itse runoon nähden.

Sinän problematiikkaa

Makaan täkillä
alkuasukkaiden hämmästeltävänä.
Leikkaan tietäjältä
mustelman se on yhtä kaunis kuin sinä.


(Julkaistu Kulttuurivihkojen numerossa 2/97.)