maanantai 12. marraskuuta 2007

Kuten joka syksy,
minäkertojana toimivan reilun isännän
valtaa kaukokaipuu,
hän ui suonsilmäkkeessä,
joka puraisee häntä.
Hän ryömii latoon,
näkee unta:
väinämöislakkinen mies kutsuu
mustan pedon kivipaaden avulla.
Hänet viedään toiselle planeetalle,
hän rakastuu
naiseen, joka on hän itse
edellisessä elämässään,
armeija lepakkosiipisiä olentoja keskeyttää homman.

Viisaat ajatukset
ovat syntyneet kritisoimalla
ammattikoulun sähkölinjan opettajia,
ne tunnistaa esimerkiksi sivulauseesta
"kuten olen monesti matkoillani miettinyt".

Kertomus tulee todeksi vasta tänään,
ihmiset ulostavat kaloja torilla,
kumartavat niitä,
oksentavat toistensa niskoihin,
muodostavat sanoja.

Ei kommentteja: