maanantai 11. kesäkuuta 2007

(Nuoruuteni maisema)

Tehtaiden piiput paahtavat taivaan vatsalaukun leiväksi.
Lyijy aivoissa saa tuntemaan hirvittävää syyllisyyttä,
helpotan oloani sylkemällä luoteja.
Olin kadota, nyt löydän itseni,
rakennustyömaa tatuoi lainausmerkin otsaani.


Kesän lämpö on nokkosten polttamaa ilmaa.
Meikki värjää rakastajattareni rähmää,
hän ei anna minun tukehtua arkkuuni,
hän piiskaa happisäiliöt selkääni.


Viiden vuoden kuluttua
ongin lapsemme kaivosta,
nukutan sitä koko vyön vaunuissa,
kunnes se ei ole enää kallonkalpea,
sarastus on sen poskien puna.


Muutan kaupunkiin,
jossa ei asu ainoatakaan tuttua, ja sidon hiukseni poninhännälle.
Joku tyttö sanoi, ettei voi
parantaa minua.
Kun suutelimme, perin sadan rocktähden sperman mukana
heidän lahjakkuutensa.




--------------------------
Tämä sikermä julkaistiin Kulttuurivihkoissa 1/2002. Nimeän sen nyt "Nuoruuteni maisemaksi" Ouluun muuttomme kunniaksi.

Ei kommentteja: