sunnuntai 11. maaliskuuta 2007

Runoja kymmenen vuoden takaa

Täytän noin kuukauden päästä 31, joten ajattelin muistella menneitä ja julkaista jo aikaisemmin julkaistuja, vanhoja runojani blogissani. Aloitan toisella niistä kahdesta sikermästä, jotka julkaisin Kulttuurivihkot-lehden numerossa 2/97. Sain runoista 300 markkaa (n. 50 euroa). Mitään muutoksia en tuon sikermän runoihin ole tehnyt, mitä nyt vähän muutin säejakoa. Tuon viimeisen, kaksirivisen runon nimi oli "Kertosäkeistö", mutta mielestäni ko. runo ei sittenkään tarvitse nimeä.



ELÄÄ KANSSANI



Hän on suurin

onnettomuus.
Kaupunkilaiset ovat pakokauhun valtaamia.
Kaupunkilaiset törmäilevät toisiinsa.
Heidän syntymämerkkinsä irtoilevat kuin kuivat räät.
Juoksen turvaan alas palosireenin selkää
hänen asuntovaunuunsa,
odottaa minua
sammuneena,
Jumalatar salama.


Käristän hänen päivänliukkaan hiuksensa
värähteleväksi tärykalvoksi.
Kynsin hänen kämmenensä
piparmintuksi varmuuden vuoksi.
Pian hänen pieni mutrusuunsa ennustaa minulle: valloitat.
En usko, että kuitenkaan
uskallan mennä mummolaan.
Kylläpä hävettää koska vihlovalla
tädilläni on enemmän lapsia kuin minulla.


Jumalatar ottaa minut syliinsä
ja sanoo että kyllä hänelläkin on joskus stressiä
ja paineita.
Kun hän soitti tänään minulle, hänellä
oli mielitauti nimeltä
kohokas.


Hän haluaa elää elämänsä kanssani.
Hän ei ole natsi.

Ei kommentteja: